Euroopan puolustusteollisuuden seuraavat vuodet

Author: Alexandra Laraba

Euroopan puolustussektori kohtaa nopeasti muuttuvan uhkaympäristön. Euroopan unionin puolustusmenot nousivat vuonna 2024 yhteensä 343 miljardiin euroon, mikä tarkoittaa 19 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Myös puolustusinvestoinnit kasvoivat merkittävästi, nousten 51 miljardista eurosta vuonna 2021 ennätykselliseen 106 miljardiin euroon vuonna 2024. Tämä voimakas kasvu kuvastaa Euroopan uudelleenaseistautumisen mittakaavaa ja vauhtia sekä merkitsee selvää irtautumista kylmän sodan jälkeisistä vuosikymmenistä, joita leimasivat hidas kehitys ja riittämättömät investoinnit. Tuolloin suurin osa EU:n jäsenvaltioista käytti puolustukseen alle kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan.

Strateginen toimintaympäristö on muuttunut ratkaisevasti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Kiinan strategisen vaikutusvallan kasvu, lisääntyvät hybridiuhat, geopoliittinen pirstaloituminen sekä viestit Yhdysvaltojen mahdollisesti vähenevästä sitoutumisesta Euroopan turvallisuuteen pakottavat arvioimaan puolustusvalmiuden perusteita uudelleen. Keskeinen kysymys kuuluu, pystyykö Eurooppa saavuttamaan Readiness 2030 -tavoitteet riittävällä nopeudella ja kunnianhimolla.

Historiallinen strateginen suunnanmuutos

Euroopan komission julkaisema White Paper for European Defence – Readiness 2030 korostaa tämän haasteen merkitystä: Euroopan on vahvistettava kykyään vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ja vältettävä liiallista riippuvuutta muualla tehtävistä päätöksistä ja niiden seurauksista. ReArm Europe -suunnitelma esittää jopa 800 miljardin euron puolustusinvestointien vapauttamista uusien rahoitusmekanismien, kuten Security Action for Europe (SAFE) -ohjelman tukemana.

Tämä muutos näkyy jo käytännössä. Puolustustuotanto on kasvanut voimakkaasti eri puolilla Eurooppaa viime vuosina. Kasvua ovat vauhdittaneet yritysostojen ja yritysjärjestelyjen aalto, ammus- ja elektroniikkateollisuuden nopea kapasiteetin kasvattaminen sekä valtioiden kiireelliset hankinnat.

Kapasiteettiin liittyvät pullonkaulat ovat kuitenkin edelleen merkittäviä. Haasteita aiheuttavat muun muassa räjähteiden ja ponneaineiden saatavuus, hitaasti etenevät kansalliset hankintaprosessit sekä vakava pula pätevistä insinööreistä, ohjelmajohtajista ja operatiivisen toiminnan johtajista.

EU Defence Roadmap to 2030 nostaa esiin näiden haasteiden rakenteellisen syvyyden: vuosikymmeniä jatkunut kansallisiin siiloihin perustuva ja hajautunut hankintamalli on synnyttänyt pirstaloituneen teollisen perustan, joka ei vastaa nykyisiä tuotantotarpeita.

Hankintojen paradoksi

Ehkä mikään muu jännite ei ole yhtä merkittävä kuin ristiriita Euroopan puolustustavoitteiden edellyttämän nopeuden ja sen välillä, kuinka nopeasti nykyiset hankintajärjestelmät todellisuudessa kykenevät tarjoamaan tarvittavat ratkaisut.

”Eurooppa hankkii puolustusmateriaalia edelleen pääosin kansallisten hankintajärjestelmien kautta. Tämän seurauksena syntyy useita pieniä markkinoita sen sijaan, että Eurooppaan rakentuisisi yhtenäinen ja skaalautuva puolustusteollinen perusta. Myös hankintakulttuurin on muututtava: Eurooppa tavoittelee sodan ajan tuotantomääriä, mutta hankinnat tehdään edelleen hitaiden, monimutkaisten ja vahvasti kansallisten prosessien kautta, eivätkä nopeiden, standardoitujen ja yhteishankintoihin perustuvien mallien avulla.”
Markus Nakanishi, Partneri Valtus Germany

Tämä rakenteellinen jännite tunnistetaan laajasti koko puolustussektorilla. Markus Nakanishi nostaa esiin myös toisen merkittävän esteen: puolustusalan yritykset suhtautuvat varovaisesti uusiin investointeihin, kuten tuotantolaitoksiin, toimittajaverkostoihin, osaavaan työvoimaan ja pitkäjänteistä varastointia edellyttäviin materiaaleihin, elleivät niiden taustalla ole suuret, sitovat ja monivuotiset sopimukset, jotka tuovat taloudellista ennustettavuutta.

Niin kauan kuin hankintamalleja ei uudisteta aidosti vastaamaan Euroopan strategisen tilanteen edellyttämää kiireellisyyttä, puolustusteollisuuden tuotantokapasiteetin kasvattaminen tulee väistämättä kohtaamaan merkittäviä rajoitteita.

Mittakaavan rakentaminen teollisten ekosysteemien avulla

Euroopan puolustusteollisuutta muokkaava yritysjärjestelyjen ja konsolidaation aalto on ollut voimakkainta kevyiden asejärjestelmien, ammustuotannon ja elektronisten järjestelmien segmenteissä eli juuri niillä alueilla, joihin sodan ajan kysyntä kohdistuu voimakkaimmin. Yrityskauppojen jälkeisestä integraatiosta onkin tullut oma erikoisalansa, jossa asiantuntijatiimit vastaavat due diligence -prosesseista, organisaatioiden yhdistämisestä sekä toimitusketjujen uudelleenjärjestelystä tiukkojen aikataulujen puitteissa.

Sen sijaan, että mittakaavaa ja toimintakykyä tavoiteltaisiin pelkästään yritysten yhdistymisten kautta, Italia osoittaa, kuinka ekosysteemien koordinointi voi vauhdittaa innovaatioita ja nopeuttaa kehitystä. Maan kaksitasoinen ekosysteemi rakentuu suurten pääurakoitsijoiden, kuten Leonardon ja Fincantierin, ympärille sekä niitä täydentävien erikoistuneiden pk-yritysten tiheän verkoston varaan. Näitä yrityksiä toimii erityisesti Toscanan, Lombardian, Campanian ja Ligurian alueilla.

Tällainen rakenne on mahdollistanut nopean prototyyppien kehittämisen, joustavan teknologiansiirron sekä kaksikäyttöisten innovaatioiden tehokkaan hyödyntämisen niin siviili- kuin puolustussovelluksissakin.

”Italian puolustusteollisuuden toimintamalli muodostaa ainutlaatuisen ja dynaamisen ekosysteemin, jossa suuret pääurakoitsijat ja erikoistuneet pk-yritykset tekevät tiivistä strategista yhteistyötä. Tämä yhteistyö luo joustavan innovaatioalustan, joka nopeuttaa teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Ekosysteemin todellinen vahvuus piilee sen kyvyssä mahdollistaa tehokas teknologiansiirto vahvan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden ansiosta.”
Roberto La Caria, Managing Partner, Valtus Italy

Roberto La Caria näkee Italian roolin ulottuvan kansallisia rajoja laajemmalle. Italia toimii sillanrakentajana Euroopan suurten puolustusmaiden ja pienempien valtioiden välillä edistämällä yhteishankintoja ja teknologian jakamista. Näin se auttaa rakentamaan entistä integroidumpaa ja yhteensopivampaa puolustusteollista perustaa, joka on välttämätön sekä EU:n että Naton tulevaisuuden puolustusvalmiuden kannalta.

Osaajapula haastaa puolustusteollisuutta

Jos hankintajärjestelmät ovat näkyvin pullonkaula Euroopan puolustuskyvyn vahvistamisessa, pätevän osaavan työvoiman puute saattaa olla vähemmän näkyvä, mutta yhtä merkittävä haaste. Koko toimialalla on tavallista, että kokeneiden teknisten ja operatiivisten avainhenkilöiden rekrytointi kestää kuudesta yhdeksään kuukautta.

Osaamisvaje on suurin juuri ylimmässä asiantuntija- ja johtajatasossa. Erityisen kovaa kysyntää kohdistuu kaksikäyttöteknologioihin perehtyneisiin teknologiajohtajiin (Chief Technology Officer, CTO), laajojen puolustushankkeiden ohjelmajohtajiin, tuotanto- ja toimitusketjujen johtajiin sekä kyberturvallisuuden ja digitaalisen transformaation asiantuntijoihin. Näiden osaajien saatavuus on tällä hetkellä kriittisen niukkaa suhteessa kysyntään.

Ranskan puolustusteollisuus, jonka vuosittainen liikevaihto on noin 30–35 miljardia euroa ja jota tukee 2024–2030 Military Programming Law 413 miljardin euron investoinneilla asevoimien modernisointiin, on tarttunut tähän haasteeseen määrätietoisesti ja innovatiivisesti.

”Puolustusteollisuudessa painopiste on siirtymässä kokeneiden osaajien rekrytoinnista tarpeen mukaan kohti strategisen osaamisen pitkäjänteistä kehittämistä ja säilyttämistä organisaation sisällä. Samalla yhä useammat alan yritykset laajentavat osaajahankinnan keinojaan. Perinteisten suorahakukumppaneiden lisäksi hyödynnetään entistä enemmän nopeita ja joustavia tapoja saada käyttöön kokeneita johtajia ja asiantuntijoita, kuten Interim-johtajia.”
Didier Cohen, Partneri Valtus France

Didier Cohenin mukaan Ranskan puolustusteollisuudessa on käynnissä monitasoinen vastaus tähän haasteeseen. Yritykset ovat ottaneet käyttöön virallisia mentorointi- ja osaamisen siirtämisohjelmia, perustaneet kyberturvallisuuteen ja tekoälyyn keskittyviä sisäisiä akatemioita sekä rakentaneet järjestelmällisiä yhteistyömalleja yliopistojen ja teknisten oppilaitosten kanssa.

Erityisen merkittävää on, että yritykset rekrytoivat aktiivisesti osaajia myös puolustussektorin ulkopuolelta, kuten auto-, energia-, ohjelmisto- ja telekommunikaatioaloilta. Samalla ne hyödyntävät yhä enemmän Interim-johtajuutta keinona tuoda kokeneita johtajia nopeasti organisaatioon tilanteissa, joissa perinteiset ja pitkäkestoiset rekrytointiprosessit eivät pysty vastaamaan osaamistarpeisiin riittävän nopeasti.

Missä maantiede kohtaa strategian

Euroopan turvallisuushaasteiden maantieteellinen painopiste on siirtynyt pohjoiseen. Strategisesti yhä tärkeämmäksi noussut Itämeren alue muokkaa nyt Pohjoismaiden ja muun Pohjois-Euroopan puolustustoimijoiden painopisteitä ja asemoitumista uudella tavalla.

Tanskan 10-vuotinen Puolustussopimus, vuosille 2024-2033 tarjoaa yli 143 miljardia Tanskan kruunua puolustuskyvyn modernisointiin ja yhteiskunnan resilienssin vahvistamiseen, kuvastaa hyvin tämän hetken kiireellisyyttä.

Tanskan vahvuudet meriturvallisuudessa, kriittisen infrastruktuurin suojaamisessa, kyberresilienssissä, kehittyneissä tutkajärjestelmissä sekä logistiikassa ovat nousseet erikoistuneista osaamisalueista koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin keskeisiksi strategisiksi kyvykkyyksiksi.

“Tanska on tällä hetkellä ainutlaatuisessa asemassa. Maantieteellisesti, poliittisesti ja teollisesti Itämeren alue on siirtynyt tärkeästä strategisesti kriittiseksi Euroopan turvallisuudelle. Tanskan erityinen merkitys ei perustu kokoon, vaan erikoistumiseen ja ketteryyteen.”
Anne Sabroe, Partneri Nordic Interim Denmark

Anne toteaa, että Tanskan pitkä perinne tiiviistä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä sekä nopeasta päätöksenteosta mahdollistaa osaamisen nopean mobilisoinnin hallinnon, teollisuuden ja liittolaisten välillä. Hän korostaa myös, että haasteen luonne on laajentunut: puolustus ei tarkoita enää vain sotilaallista suorituskykyä, vaan yhtä lailla toimitusketjujen turvaamista, datan ja infrastruktuurin suojaamista sekä operatiivisen resilienssin varmistamista. Tässä tanskalaiset asiantuntijat, ja yhä useammin myös interim-johtajat, joilla on kyky skaalata toimintaa nopeasti paineen alla, tuottavat kokoluokkaansa suurempaa arvoa.

Norjan linjaus kertoo rinnakkaista tarinaa integraatiosta ja erikoistumisesta:

”Norja vahvistaa puolustusteollisuutensa yhteistyötä Naton kanssa kasvattamalla puolustusmenojaan, kehittämällä suorituskykyjään sekä syventämällä osallistumistaan yhteishankintoihin ja yhteisiin operatiivisiin rakenteisiin. Norjalaiset yritykset ovat yhä vahvempi osa eurooppalaisia toimitusketjuja, erityisesti meripuolustuksen, valvontateknologian ja korkean teknologian puolustusjärjestelmien alueilla.”
Rolf Henrik Svendsen, Managing Partner Incepto Executive, Norway

Rolf Henrik Svendsen korostaa myös Norjan vahvistuvaa sitoutumista EU:n yhteistyömekanismeihin, mukaan lukien Euroopan puolustusrahasto (EDF), joka on merkittävä askel EU:n ulkopuoliselle maalle, ja mikä heijastaa eurooppalaisen puolustusintegraation kasvavaa pragmaattista logiikkaa virallisesta jäsenyydestä riippumatta.

Suomen asema tässä pohjoismaisessa kokonaisuudessa rakentuu yhtä lailla historian kuin maantieteen varaan. Yhdelläkään EU-maalla ei ole pidempää maarajaa Venäjän kanssa, eikä yksikään ole tämän seurauksena omaksunut yhtä johdonmukaista ja vakavaa lähestymistapaa puolustukseen. Presidentti Alexander Stubbin johdolla Suomen ulkopolitiikka on omaksunut sen, mitä hän kutsuu pragmaattiseksi realismiksi, eli arvopohjaisen lähestymistavan, jolla on suoria vaikutuksia puolustusteollisuuden strategiseen kehitykseen. Aiemmin suljettujen ovien takana käsitelty puolustusteollisuuden kehittäminen on siirtynyt poliittiseen keskusteluun ja laajempaan julkiseen tilaan.

Tämän muutoksen rinnalla tapahtuu merkittävä kunnianhimon kasvu: Suomi sitoutuu nostamaan puolustusmenonsa 3,2 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Tämä nostaa esiin keskeisiä kysymyksiä siitä, millaista teollista ja inhimillistä kapasiteettia tarvitaan, jotta investoinnit voidaan ottaa vastaan ja muuntaa käyttöön otettaviksi suorituskyvyiksi. Pelkkä avoimuus ja rahoitus eivät kuitenkaan poista Suomen puolustusteollisuuden rakenteellisia haasteita.

“Puolustusteollisuuden kehittäminen on nykyisin aiempaa avoimempaa, ja vaihtoehtoja käsitellään sekä poliittisella kentällä että itse toimialan sisällä. Erittäin säädellyn toimialan kehittäminen ja kasvu, joka usein perustuu laajoihin julkisiin hankintasopimuksiin, ei ole luonnollisesti helppo tehtävä. Miten teollista suorituskykyä voidaan rakentaa ennen kuin hankintapäätös on tehty? Miten osaaminen, kuten projektijohtajat (PMO) tai toimitusketjuasiantuntijat, saada mukaan riittävän varhaisessa vaiheessa? Henkilöstön joustava resursointi on välttämättömyys, mutta samoin ovat myös avainhenkilöiden perusteelliset turvallisuusselvitykset.”
Niklas Björkman,
Managing Partner Nordic Interim Finland

Puolustussektoria leimaa kunnianhimo ja sääntelyn monimutkaisuus sekä yhä vahvemmin tarve toimijoille, jotka pystyvät muuttamaan strategisen tahtotilan operatiiviseksi suorituskyvyksi rajoitetuissa ja turvallisuuskriittisissä ympäristöissä.

Itä-Eurooppa: läheisyys kiihdyttävänä tekijänä

Euroopan itäinen sivusta on ollut erityisen altis niille paineille, jotka ajavat uudelleenaseistautumista. Puola, Slovakia, Unkari, Romania sekä Baltian maat, joista monet rajoittuvat Ukrainaan tai sijaitsevat lähellä siellä käytävää aktiivista sotaa, etenevät nopeammin ja voimakkaammin kuin monet Länsi-Euroopan maat.

“Itä-Euroopan nopeampaa puolustuksen vahvistamista ohjaa ennen kaikkea läheisyys Ukrainaan. Tällä hetkellä aliarvioiduin haaste on nopeus: nopeus lisäkapasiteetin rakentamisessa, nopeus olemassa olevan kapasiteetin kasvattamisessa sekä nopeus uusien puolustustuotteiden saattamisessa markkinoille ennen kuin operatiivinen tarve on jo ehtinyt edelle.”
Bohuslav Lipovsky, Co-founder & Managing Partner CE Interim, Slovakia

Bohuslav Lipovsky nostaa esiin usein aliarvostetun voimavaran: Keski- ja Itä-Euroopan maiden puolustusteollisen perinnön. Esimerkiksi Tšekkoslovakia, Puola, Bulgaria ja Romania olivat aikanaan merkittäviä sotilaskaluston viejiä Lähi-itään, Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.

Tämän teollisen kapasiteetin uudelleenaktivointi ja modernisointi sekä sen kytkeminen nykyisiin Naton ja EU:n toimitusketjuihin muodostavat yhden Euroopan puolustussektorin merkittävimmistä hyödyntämättömistä mahdollisuuksista. Lipovskyn mukaan haaste kiteytyy ennen kaikkea nopeuteen: operatiivinen toimintaympäristö ei odota, että teollinen perusta ehtii saavuttaa sille asetetut vaatimukset.

Kohti vuotta 2030 ja sen jälkeen: viisi keskeistä painopistettä

Tulevaisuutta tarkasteltaessa viisi teemaa nousee erityisen ratkaisevaan asemaan Euroopan puolustussektorin kehityksessä.

Hankintojen uudistaminen

Ilman yhteisiä, sitovia ja monivuotisia sopimuksia, jotka antavat teollisuudelle riittävän luottamuksen investoida tuotantokapasiteetin kasvattamiseen, tuotannon laajentaminen jää väistämättä rajalliseksi.

European Defence Readiness Roadmap 2030 osoittaa selkeästi, että nopeammat, standardoidut ja rajat ylittävät hankintamallit eivät ole enää pitkän aikavälin tavoite, vaan käytännön välttämättömyys.

Teollinen integraatio

Puolustussektoria muokkaava yritysjärjestelyjen ja yritysostojen aalto luo todellisia mahdollisuuksia rakentaa eurooppalaisen mittakaavan teollisia ekosysteemejä. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää kuitenkin kokeneita johtajia, jotka kykenevät toimimaan monimutkaisissa kansainvälisissä ympäristöissä ja toteuttamaan muutoksia tiukoissa aikatauluissa.

Osaava työvoima ja johtajuus

Lopulta osaajat ratkaisevat sen, kuinka nopeasti tavoitteet muuttuvat konkreettisiksi tuloksiksi.

Interim-johtajuus, toimialarajat ylittävä rekrytointi sekä yritysten omat osaamisen kehittämisohjelmat ovat yhä keskeisemmässä roolissa puolustussektorin kasvun ja kehityksen ylläpitämisessä. Niitä ei enää nähdä väliaikaisina ratkaisuina, vaan aidosti strategisina työkaluina.

Teknologinen omavaraisuus

Kyberturvallisuudesta ja tekoälystä drooneihin ja autonomisiin järjestelmiin Eurooppa investoi teknologioihin, jotka muuttavat sodankäynnin luonnetta.

Riippuvuuden vähentäminen Euroopan ulkopuolisista toimijoista kriittisten teknologioiden ja kyvykkyyksien osalta on tavoite, joka yhdistää yhä laajemmin jäsenvaltioita.

Kokonaisvaltainen resilienssi

KPMG:n EU:n puolustusvalmiutta käsittelevä analyysi korostaa, että 2030-luvun puolustus ulottuu huomattavasti taistelukenttää laajemmalle. Se kattaa kybertoimintaympäristön, toimitusketjut ja kriittisen infrastruktuurin.

Ratkaisujen löytäminen edellyttää entistä tiiviimpää yhteistyötä julkisen sektorin, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

Seuraava luku

Euroopan puolustuksen seuraavia 25 vuotta ei määritä pelkästään investointien määrä, vaan ennen kaikkea integraation laatu – hankintajärjestelmien, teollisten ekosysteemien, kansallisten kyvykkyyksien ja osaajaverkostojen välillä.

Haasteiden mittakaava on huomattava. Ensimmäistä kertaa sukupolveen Euroopassa on kuitenkin samanaikaisesti nähtävissä strateginen tahtotila, taloudellinen sitoutuminen ja teollinen kapasiteetti vastata niihin.

Puolustussektorilla tai sen läheisyydessä toimiville organisaatioille tämä hetki korostaa kokeneen johtajuuden merkitystä. Tarvitaan kykyä kasvattaa toimintaa, hallita monimutkaisia kokonaisuuksia ja toteuttaa muutoksia paineen alla, yli maiden rajojen, eri osaamisalueiden välillä ja toimialalla, jonka muutosvauhti kiihtyy jatkuvasti.